Aku Ankka -hippaa leikitään kuten tavallista hippaa, mutta pelastautumiseen tarvitaan ketteryyttä ja hyvää muistia. Kun hippa lähestyy ja leikkijää, hän menee kyykkyyn ja huutaa jonkun Ankkalinnan hahmon nimen. Jos leikkijä ei ehdi mennä kyykkyyn ja huutaa, tai sanoo jo aiemmin mainitun nimen uudelleen, hän joutuu hipaksi. Aku Ankan sijasta voidaan huudettavaksi sopia myös muita nimiä, kuten Harry Potter elokuvan hahmot tai vaikkapa taruolentojen nimiä.
Leikkijät menevät jonoon ja tarttuvat edellä olevaa vyötäröstä molemmin käsin. Jonon viimeisenä oleva on lohikäärmeen pyrstö, ja hänen takataskustaan tai vyötäröltään roikkuu huivi tai narunpätkä. Jonon ensimmäisenä oleva yrittää saada pyrstön itselleen. Jonon tulee pysyä koko ajan koossa. Kun ensimmäisenä oleva saa pyrstön napatuksi, pääsee hän pyrstöksi. Jonossa toisena oleva alkaa tavoitella pyrstöä seuraavaksi. Pohjoismaissa tämä leikki tunnetaan myös käärmehipan nimellä.
Yksi leikkijöistä on hippa, joka yrittää saada muita kiinni. Leikkijä on turvassa, jos hän ehtii halata jotakin toista leikkijää, ennen kuin hippa saa hänet kiinni. Jos hippa ehtii koskettaa ennen halaamista, kiinni jääneestä tulee seuraava hippa.
Leikkijät jaetaan kahteen joukkueeseen. Toisen joukkueen jäsenet tarttuvat toisiaan käsistä kiinni ja muodostavat piirin. Toisen joukkueen jäsenet yrittävät tunkeutua yksitellen ulkopuolelta piiriin. Kun kaikki ovat päässeet piirin sisälle, vaihtavat joukkueet osia. Se joukkue voittaa, joka nopeammin onnistuu pääsemään kokonaan vastustajien piirin sisälle.
Maahan piirretään iso ympyrä ja sen sisälle risti kuten kompassissa. Näin saadaan neljä pesää: itä-, länsi-, etelä- ja pohjoispesä. Jokaiseen pesään valitaan yksi kiinniottaja. He lähtevät vangitsemaan ympärillä juoksevia leikkijöitä ja vievät heidät pesäänsä. Kosketus riittää vangitsemiseen. Kun kaikki leikkijät on vangittu, lasketaan missä pesässä on eniten leikkijöitä.
Yksi leikkijöistä valitaan hipaksi. Kun hippa saa jonkun kiinni, he jatkavat käsi kädessä muiden kiinniottamista. Ketjun pitää pysyä ehjänä, ja vain ketjun ensimmäinen ja viimeinen saavat tavoitella muita leikkijöitä vapaalla kädellään. Leikki loppuu, kun kaikki leikkijät ovat ketjussa ja viimeinen kiinniotettava on voittaja. Tätä versiota tutusta hippaleikistä leikitään ainakin Suomessa.
Kaikissa Pohjoismaissa tuttu leikki tunnetaan usealla eri nimellä. Leikkialueelle merkitään kaksi viivaa esimerkiksi 25 metrin päähän toisistaan. Jääkiekko- tai jalkapallokentän reunat toimivat hyvin viivoina. Pelin kaikki osanottajat yhtä lukuun ottamatta asettuvat aluksi toisen viivan taakse, ja yksi pelaajista jää ”marsilaiseksi” toisen viivan taakse. Kun hän huutaa ”Kuka pelkää marsilaista?” muut leikkijät lähtevät juoksemaan saman viivan taakse, jossa marsilainen on. He voivat samalla huutaa ”En ainakaan!” Marsilainen yrittää ottaa juoksijoita kiinni koskettamalla ja muut yrittävät väistää häntä. Ne joita marsilainen onnistuu koskettamaan, siirtyvät hänen avukseen ottamaan jäljelle jääneitä leikkijöitä kiinni seuraavasta vuorosta lähtien. Kiinniottajien huudettua ”Kuka pelkää marsilaista!” lähtevät vapaat leikkijät juoksemaan viivalta toiselle. Tämä toistetaan niin monta kertaa, että viimeinenkin osallistuja on jäänyt ”marsilaiseksi”.
Talvella leikistä saa jännittävämmän kisaamalla luistinkentällä – kaikilla luistimet jalassa ja kypärä päässä. Silloin huudetaan: ”Kuka pelkää jäämiestä!”
Pelialueena toimii parhaiten jalkapallokenttä, sillä tarvitaan laaja leikkikenttä ja kaksi maalia. Leikkijät jaetaan kahteen samankokoiseen joukkueeseen. Pelialue jaetaan kahtia piirtämällä viiva kentän keskelle, ja kumpikin joukkue laittaa lipun tai muun sovitun merkin alueensa päähän. Tavoitteena leikissä on saada vastustajan lippu omalle puolelle kiinni jäämättä.
Lipun ympärille rajataan alue, johon vastapuolen pelaajat voivat jäädä vähäksi aikaa turvaan. Jos turvassa on useampi kuin yksi vastapuolen pelaaja, yhden on lähdettävä juoksemaan omalle puolelleen lipun kanssa. Jos vastapuolen pelaaja saadaan kiinni, hän joutuu vankilaan. Vankilana voi toimia esimerkiksi hiekkaan piirretty alue tai muu ennen leikin alkua päätetty paikka.
Jos rajatulla alueella lipun luona olevassa turvassa on vain yksi vastapuolen pelaaja, hän voi lähteä yrittämään omalle puolelleen lipun kanssa. Jos hänet saadaan kiinni, hän joutuu vankilaan. Vankilaan joutuu aina silloin, kun vastapuolen joukkueen alueella sen pelaaja saa juoksijan kiinni. Saman joukkueen jäsen voi pelastaa vangiksi jääneen koskettamalla vankia, ja he ovat turvassa kun ovat ehtineet omalle puolelleen.
Tämä Suomessa tunnettu leikki yhdistää paripussihyppelyn ja jalkapallon. Leikkijät jaetaan kahteen joukkueeseen ja joukkueen sisällä leikkijät jakautuvat pareihin. Kunkin parin yksi jalka sidotaan narulla yhteen parin kanssa, toisella vasen, toisella oikea jalka. Sitten pelataan jalkapallon tavallisilla säännöillä. Maalivahtia ei välttämättä tarvita, jos leikkijöitä on parillinen määrä. Maalit kun ovat melkoisen työn takana tässä lajissa!
Jokainen leikkijä valitsee itselleen puun, joka on oma turvapaikka. Hippa on ilman puuta. Kun hän huutaa: ”Talo palaa, pakko vaihtaa”, on kaikkien leikkijöiden juostava toisen puun luokse. Ilman puuta ollut leikkijä yrittää myös saada itselleen puun. Se, joka jää ilman puuta, jää uudeksi hipaksi. Tämä versio hippaleikistä tunnetaan ainakin Saksassa ja Suomessa.
Tässäpä oiva leikki ilmapallojen hävittämiseen, kun vappu on ohitse. Leikkijät seisovat piirissä käsi kädessä. Piirin keskellä on puhallettuja ilmapalloja. Merkin saatuaan kukin yrittää puhkaista jaloillaan mahdollisimman monta ilmapalloa ja samalla estää muita. Eniten ilmapalloja rikkonut voittaa. Saman voi tehdä myös turvaverkolla varustetulla trampoliinilla, jos leikkijöitä on alle 4. Jos isompi joukko haluaa tuhota pallot trampoliinilla, on syytä jakaa pallot ja leikkijät useampaan ryhmään haavereiden välttämiseksi. Tämä leikki sopii mainiosti myös synttäreiden päätösleikiksi, jos juhlissa on paljon koristeena ilmapalloja.
Pohjatuuleksi nimetyt leikkijät laskevat kymmeneen. Sillä aikaa etelätuuleksi nimetyt leikkijät hajaantuvat ympäriinsä. Pohjatuulet alkavat yrittää ottaa heitä kiinni. Kun pohjatuuli onnistuu koskettamaan etelätuulta, tämä ”jäätyy” leveään haara-asentoon. Saadakseen hänet taas sulamaan jonkun toisen etelätuulen pitää ryömiä hänen jalkojensa välistä. Pohjatuulten lukumäärä pysyy pelin aikana samana, mutta jäätyneiden ja etelätuulten määrä vaihtelee.
Suomalaiseen nurkkikseen tarvitaan keppi sekä talo, jonka ympäri voi kulkea. Yksi leikkijöistä valitaan nurkkikseksi ja toiset menevät talon taakse. Leikkijät kiertävät taloa ja nurkkis yrittää nähdä jonkun heistä. Ennen kuin nurkkis kurkistaa nurkan takaa, hänen täytyy heiluttaa kolme kertaa kepillä, jotta muut ehtisivät juosta seuraavan nurkan taakse. Jos nurkkis näkee jonkun leikkijän, tästä tulee seuraava nurkkis. Leikkijät kulkevat koko ajan samaan suuntaan, mutta nurkkis saa vaihtaa suuntaa aina kun haluaa.
Tämän suomalaisen perinneleikin paikaksi tarvitaan tasainen piha-alue. Leikkijät seisovat pareittain. Pariton leikkijä seisoo jonon edessä selin toisiin ja huutaa ”Viimeinen pari uunista ulos!” Silloin viimeisenä olevat lähtevät juoksemaan omaa puoltaan eteenpäin tavoittaakseen parinsa. Edessä ollut pariton yrittää saada kiinni toisen juoksijoista. Jos hän onnistuu ennen kuin takaa ajettavat ehtivät koskettaa toisiaan, heistä tulee uusi pari jonon etupäähän. Yksin jäänyt juoksija on vuorostaan huutaja.
Tähän suomalaiseen ratsuleikkiin tarvitaan yksi pallo. Leikkijät asettuvat pareittain hevoseksi ja ratsastajaksi. Ratsastaja on hevosen selässä ja parit asettuvat piiriin. Ratsastajat heittävät palloa toisilleen. Jos joku ratsuista ei saa palloa kiinni, kaikki ratsastajat hyppäävät maahan ja juoksevat niin kauas pallon luota kuin mahdollista. Se hevonen, jonka ratsastaja ei saanut koppia, juoksee pallon perässä. Saatuaan sen käsiinsä hän huutaa ”Seis!”, jolloin juoksijat pysähtyvät. Hevonen yrittää osua pallolla johonkin ratsastajaan. Jos hän onnistuu, vaihtavat kaikki hevoset ja ratsastajat tehtävää. Jos hän ei osu, jatketaan leikkiä kuten alussa.
Suomessa popcorneista nautitaan joskus erikoisella tavalla. Kaikki alkaa siitä, että leikkijät pomppivat, loikkivat tai hyppelevät ympäriinsä kuin poksahtelevat popcornit. Mutta nämä popcornit ovat tahmeita ja koettavat lähestyä toisiaan. Kun yksi poppari koskettaa toista, ne takertuvat yhteen. Tartuttuaan kiinni toisiinsa ne jatkavat pomppimistaan yhdessä takertuen uusiin poppareihin, kunnes kaikki ovat lopulta takertuneet yhdeksi suureksi, hyppiväksi popcorn-kimpaleeksi. Koko leikin ajan jokainen popcorn hyppii ja pomppii.
