Kuka on kekseliäin ja nopein? Näissä leikeissä ei juosta kovaa koko aikaa, vaan yhdessä testataan, kenen hoksottimet toimivat. Poimi tästä leikkejä vuorotellen vauhdikkaiden leikkien kanssa, niin viihdyt pihalla kavereiden kanssa koko päivän!
Tässä leikissä voittaja ei ole nopein vaan se, joka pystyy parhaiten arvaamaan oman vauhtinsa. Jokainen leikkijä arvioi tiettyyn välimatkaan tarvitsemansa juoksuajan ja kokeilee sitten, kuinka lähelle arviotaan pääsee. Leikkijät pyrkivät parantamaan ajanarvioimiskykyään.
Tämä talvinen versio tutusta keilapallosta on peräisin Saksasta. Lumeen tallataan aluksi tiivis alue keilaradaksi. Keiloiksi sopivat tyhjät muovipullot ja keilapalloksi sopivan kokoinen kumipallo tai jalkapallo. Jos lumesta saa tehtyä tiukan pallon, sitäkin voi käyttää. Eniten keiloja kaatanut on voittaja.
Leikkijät asettuvat samalle lähtöviivalle ja se, joka on askelnaatta määrää, montako askelta harpataan ja mihin suuntaan. Leikkijät harppaavat määrätyt askeleet ja jäävät paikalleen seisomaan. Askelnaatta harppaa yhden askeleen vähemmän kuin muut leikkijät. Harpattuaan askelnaatta yrittää ylettyä koskettamaan lähinnä itseään olevaa. Itseään saa yrittää venyttää niin pitkälle kuin pystyy, mutta toisen jalan on pysyttävä maassa. Jos askelnaatta saa kosketettua leikkijää, tästä tulee uusi askelnaatta ja leikki jatkuu siitä, mihin jäätiin. Askelten lajit voidaan sopia leikin alussa: esim. kääpiö-, hiiri- tai jättiläisaskelia.
Saksassa osataan tehdä yhdessä hieman erilainen lumiukko. Aloitetaan tavalliseen tapaan pyörittämällä suuri lumipallo lumiukon jaloiksi. Seuraavasta lumipallosta tehdään hiukan pienempi, ja se nostetaan ukon keskivartaloksi. Vartalon oikealle ja vasemmalle puolelle muotoillaan kädet lumesta tai oksista. Napit ukolle voi tehdä joko kivistä, kävyistä tai vaikkapa tammenterhoista. Kaikki on valmista – paitsi pää. Sitä ei tehdä lumesta vaan kasvoina toimivat ukon taakse asettuvan lapsen kasvot. Kukin saa vuorollaan koettaa, miltä ukkona näyttää ja toki kannattaa napata hauskoja kuvia näistä lumihahmoista.
Tämän leikin tarkoituksena on saada leikkijät yhteistyössä hyppäämään mahdollisimman pitkälle. Ensimmäinen hyppääjä loikkaa lähtöviivalta niin pitkälle kuin mahdollista. Seuraava hyppääjä loikkaa siitä kohdasta, johon edellinen hyppääjä putosi. Leikkijät yrittävät parantaa kokonaissuoritustaan onnistuneilla osahypyillä. Jos tilaa on rajatusti, välillä voi loikata taaksepäin. Loikkia voi joko paikalta, vauhtia ottaen tai kolmiloikkaa. Jos osanottajia on paljon, voidaan muodostaa keskenään kilpailevat joukkueet.
Tämä talvileikki tunnetaan ainakin Tanskassa ja Suomessa. Asetu puhtaalle, pehmeälle hangelle selällesi. Heiluta jalkojasi auki ja kiinni, näin lumeen piirtyy enkelin hame. Heiluta käsiäsi lunta pitkin ylös ja alas, jolloin syntyvät siivet. Voit sen jälkeen koristella enkelin: laittaa hiukset, silmät, suun esimerkiksi kivistä, kepeistä, havuista - mitä nyt luonnosta löytyy. Enkelille voi myös laittaa kynttilän käteen ja koristella hameen reunan.
Yksi leikkijöistä on kapteeni, joka antaa komentoja muille leikkijöille. Vain sellaisia komentoja, jotka alkavat sanoilla "Kapteeni käskee", noudatetaan. Esimerkiksi jos kapteeni sanoo: "Kapteeni käskee kädet ylös", kaikkien on nostettava kädet ylös. Mutta jos kapteeni huutaa vain "Kädet ylös", ne jotka nostavat kädet ylös joutuvat pelistä pois. Leikissä saa reipasta liikuntaa, jos kapteeni pitää reipasta tahtia yllä.
Tämä saksalainen kisa onnistuu parhaiten nuoskaisen lumen aikaan. Jokainen kisaaja saa aluksi nyrkin kokoisen lumipallon. Kun leikin johtajaa antaa lähtökäskyn, jokainen laskee pallon maahan ja yrittää lumessa kierittämällä saada siitä mahdollisimman suuren. Se, joka sovitussa ajassa on onnistunut tekemään suurimman pallon, on voittaja. Kaikki mukaan mahtipalloa pyörittämään!
Tämä leikki tulee Puolasta. Aluksi muodostetaan piiri ja yksi leikkijä asettuu piirin keskelle silmät sidottuna. Muut alkavat pyöriä piirissä ja keskellä oleva osoittaa sormellaan jotakuta. Se jota hän osoittaa, asettuu keskellä olijan kanssa selät vastakkain, kädet kyynärpäistä ristikkäin. Piiri alkaa laskea ”Yksi, kaksi, kolme!” Kun sanotaan ”Kolme”, seläkkäin olevat kääntävät päätään oikealle tai vasemmalle. Jos he kääntävät päänsä eri puolille, he kättelevät toisiaan ja joku piirissä olijoista jää sokoksi. Jos he kääntävät päänsä samaan suuntaan, he suutelevat toisiaan poskelle tai halaavat sen mukaan, miten alussa on sovittu. Sama leikkijä jatkaa sokkona, kunnes onnistuu kääntämään päätään eri suuntaan kuin osoittamansa henkilö.
Tämän suomalaisen leikin leikkipaikaksi sopii metsä tai puisto, jossa on joku korkea kohta, kuten iso kivi tai kumpu. Yksi leikkijöistä on metsänhaltija. Hänelle valitaan valtaistuin, jolta hän tarkkailee alamaisiaan. Muut leikkijät ovat aluksi kauempana näkymättömissä ja yrittävät lähestyä metsänhaltijaa eri suunnista hiipien puiden takaa tai ryömien maassa hiljaa. Tarkoituksena on päästä koskettamaan metsänhaltijaa tai valtaistuinta. Kun metsänhaltija näkee jonkun lähestyvän, hän huutaa tämän nimen. Silloin leikkijän täytyy palata omaan lähtöpaikkaansa tai mennä piiloon ja yrittää uudelleen. Jos joku onnistuu koskettamaan metsänhaltijaa tai valtaistuinta, valta vaihtuu ja hänestä tulee uusi metsänhaltija..
Leikkijät piirtävät maahan omien jalanjälkiensä kokoisen alueen, jolla seisovat. Yhdellä leikkijöistä on pieni keppi, jonka hän heittää jollekin. Tämä yrittää heitosta potkaista kepin mahdollisimman kauas ja mittaa sitten matkan omasta maastaan kepin putoamispaikkaan askelillaan (jalkapohjan mitta). Sitten hän lisää omaan maahansa alueen, joka on samankokoinen kuin kepin putoamispaikkaan mitattu askelten määrä. Jos keppi putoaa potkaisijan omalle alueelle, hän menettää kepin pituussuunnan osoittaman alueen maastaan. Leikkijä putoaa pelistä, kun hän ei enää mahdu seisomaan molemmilla jaloillaan omalla maallaan.
Leikkijät asettuvat piiriin ja yksi leikkijöistä menee keskelle. Aluksi hän antaa jokaiselle leikkijälle oman numeron. Sitten hän ottaa käteensä kepin, panee sen maahan pystyyn seisomaan, irrottaa siitä kätensä ja huutaa samalla jonkin numeron. Se, jonka numero huudetaan, ryntää tavoittamaan keppiä ennen kuin se kaatuu. Jos hän onnistuu, hän saa palata paikalleen ja leikki jatkuu kuten ennenkin. Ellei hän ehdi ajoissa, hän joutuu piirin keskelle numeroita huutamaan.
Yksi leikkijöistä on peili, joka seisoo selin muihin. Toiset asettuvat lähtöviivalle noin 20 metrin päähän peilistä ja yrittävät hiipiä kohti peiliä. Peili kääntyy yllättäen liikkujiin päin. Jos hän huomaa jonkun liikkuvan, huutaa hän tämän nimen, ja liikkunut joutuu palaamaan takaisin lähtöviivalle. Se, joka ensimmäisenä ehtii koskettamaan peiliä ja huutamaan ”peili”, on seuraava peili.
Leikkijät istuvat piirissä, yksi leikkijöistä piirin keskellä pallo kädessään. Jokaiselle leikkijälle sanotaan oma numero. Keskellä olija heittää pallon suoraan ilmaan ja huutaa jonkun numeron. Sen, jonka numero huudetaan, pitää yrittää saada pallo kiinni ennen kuin se putoaa maahan. Jos hän onnistuu, hänestä tulee heittäjä. Jollei hän saa koppia, keskellä olija jatkaa heittämistä.
Yksi leikkijöistä on arvaaja, ja hän menee kuulomatkan ulkopuolelle. Muut ovat piirissä ja valitsevat keskuudestaan leikinjohtajan. Johtaja aloittaa jonkin liikkeen tekemisen ja muut matkivat häntä. Kun leikinjohtaja vaihtaa liikettä, muutkin vaihtavat. Arvaaja menee piirin keskelle ja yrittää saada selville kuka on leikinjohtaja. Muut varovat paljastamasta häntä katseellaan. Kun arvaaja löytää leikinjohtajan, joku toinen ryhtyy arvaajaksi.
Yksi leikkijöistä menee piiloon muiden pitäessä silmiään kiinni. Etsijät laskevat yhdessä sovittuun lukuun asti ja lähtevät sitten etsimään piilossa olijaa. Se leikkijä, joka onnistuu löytämään piilossa olijan, menee samaan piiloon tämän kanssa. Näin piilossa olijoiden määrä kasvaa. Viimeisestä löytäjästä tulee uudessa leikissä uusi piiloon menijä. Leikki on jännittävintä silloin, kun ulkona on hiukan hämärää.
Nyt kännykät tiukasti taskuun ja otetaan kuvia ihan toisella tapaa! Yksi leikkijöistä valitaan valokuvaajaksi. Hän ottaa jokaista leikkijää vuorollaan kädestä kiinni, pyörittää muutaman kerran ympäri ja päästää irti. Leikkijä jää siihen asentoon, mihin pyörityksen jälkeen sattuu pysähtymään. Pyöritettyään kaikki leikkijät valokuvaaja tarkastelee, kuka on jäänyt hassuimpaan asentoon, eli kenen ”valokuva” on hänestä paras. Siitä, kenet valokuvaaja valitsee, tulee uusi valokuvaaja.
Tässä suomalaisessa klassikkoleikissä voivat olla mukana pienetkin leikkijät – ja tämän leikin muistaa myös isoäiti. Yksi leikkijöistä on ”väri”, joka seisoo seinää vasten selin muihin. Toiset asettuvat lähtöviivalle noin 20 metrin päähän väristä. Väri sanoo esimerkiksi ”Se, jolla on punaista vaatteissaan, saa liikkua kolme kukonaskelta eteenpäin”. Värin käskyt vaihtelevat koko ajan ja myös askeltyyppiä voi vaihdella, esim. jättiläisen iso askel, hiiren pikkuaskel jne. Se, joka ensimmäisenä pystyy koskettamaan väriä ja huutamaan ”väri”, on seuraava väri.
Leikkijä muodostavat piirin yhden leikkijän ympärille. Keskellä seisova leikkijä alkaa polvet suorina kallistua eteen, sivulle tai taakse. Piirin jäsen ottaa hänet käsillä vastaan ja pukkaa kevyesti takaisin suoraan asentoon. Keskellä olija kallistuu uudelleen toiseen suuntaan, ja toiset tukevat häntä jälleen niin, ettei hän pääse kaatumaan. Vaihdetaan keskellä seisojaa parin minuutin välein.
